Tuulen laakso

Rikkinäisestä peilistä koottu mosaiikki. Tehty käyttämättömän peltikaapin takaseinään ja kiinnitetty viljelylaatikkoon.

70cm x 2m

Vietän mummini kanssa maalla keväisin aikaa, kun laitamme talvella tyhjänä olleen talon lämpimäksi ja aloitamme viljelyt. Siellä meillä on aikaa käydä itselleni usein hyvin tärkeitä keskusteluja, opin mummiltani paljon ja tuntuu että yhdessä viljelyiden äärellä oleminen antaa meille hedelmällisen kokemusten ja tunteiden jakamisen mahdollisuuden. Tein mummille tämän viljelylaatikon hänen toiveestaan. Sen lisäksi että tämänkaltaiset lämpöpenkit ovat hyviä ravinteiden puolesta, niin se on myös keino muuttaa viljelmiä pikkuhiljaa seisoma-asennossa tehtäviksi, jotta ei tarvitse aina rasittaa itseään kyykistellessä. Mummini toivoi, että tähän viljelylaatikkoon joskus ilmestyisi jotain taidetta, perheessämme on paljon luovaa toimijuutta. Päätin tehdä tämän työn oodina mummilleni ja häneltä oppimilleni asioille. Sen lisäksi se toimii ikuistuksena tälle yhdessä viettämällemme ajalle tuulisessa Varsinais-Suomen laaksossa juuri siinä ympäristössä ja sen puuhan äärellä, missä nämä hetket on jaettu.

Kuluneena keväänä viljelmiä laittaessamme mummi tavalliseen tapaan opetti minua tunnistamaan villiyrttejä ja lintuja laulun perusteella. Monesti tykkään seurailla mummia iltaisin puutarhassa, kuuntelemassa lintuja ja tunnistelemassa itselleen vieraita lintuja puhelin kourassa äppien avulla.

Sen lisäksi puhuimme erityisen paljon transitiostani, fasismin kasvusta ja karjalaisista perhejuuristamme. Se sai minut pohtimaan feminiinistä kasautuvaa traumaa, hiljennetyksi tulemista ja ennenkaikkea vastavoimana ylisukupolvista kykyä jaksaa ja välittää ympäristöstään tasavertaisemman tulevaisuuden vuoksi. Tässä työssä esiintyy ahneus, ylisukupolvinen ja kollektiivinen trauma, karjalainen symboliikka, ylinen & alinen, linnut ja viljely sekä välityksen voima.