Olen vaatturiksi valmistunut käsityöläinen, artivisti ja tekstiilitaiteilija Helsingistä. Työssäni yhdistyy yhteiskunnallinen järjestäytyminen, vanhan ja uuden estetiikan leikkisä yhdistely, binäärisen vaatetusalan edustamien valtarakenteiden tutkiminen ja purkaminen, perinteiset käsityötekniikat sekä niiden yhdisteleminen luovasti nykymuotiin. Taiteellinen työskentelyni toteutuu usein hyvin käytännönläheisesti, erilaisiin käyttöesineisiin tai arkisten puuhien sekä tunteiden äärellä tai tapana ottaa osaa yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Käsittelen ja yhdistelen taideaktivismissani aiheita, jotka ovat minulle ajankohtaisia muusta kansalaisaktivisminaktivismin piiristä. Monesti erilaisissa työryhmissä tapahtuva dialoginen työskentely on eri tavoin sekä hedelmällistä että kuluttavaa, ja sieltä kumpuaa aiheita, jotka minulle tarjoavat aihetta käsityön ja taiteen äärelle. Erilaiset työskentelytavat, dialoginen ryhmätyö ja itsenäisempi käsityö tarjoavat myös hyvää tasapainoa toisilleen, kun välillä pää tarvitsee lepoa ja kädet kaipaavat työtä. Koen myös että molemmat ovat tärkeitä vaikuttamisen keinoja.

Helsingin Kumpulasta käsin

Taiteeni on rakentunut lähinnä yksittäisiin käyttöesineisiin, tilaustöihin tai artivistisiin teoksiin. Taiteellinen toimijuuteni ei ole rakentunut yhtenäisten näyttelykokonaisuuksien äärelle. Tätä näyttelyä kootessani, olen myös todennut olevani hyvin käytännönläheinen ja kirjaimellinen luovissa prosesseissani ja mikä olisikaan näitä teoksia esittelevälle kokonaisuudelle osuvampi nimi kuin ”Helsingin Kumpulasta käsin”. Koen olevani enemmän luova käsityöläinen kuin taiteilija, tämä näyttely on nimensä mukaisesti viimevuosilta oman elämäni ääreltä kumpuava melko sekalainen kokonaisuus. Teokset ovat mittatilaustöitä, erilaisiin tapahtumiin tehtyä artivismia ja omaa prosessointiani materiaalisessa muodossa.

Yhdistävinä teemoina näyttelyssä toistuvat yhteiskunnaliset keskustelunaiheet, oman elämäni prosessointi luovan käsityön keinoin, kierrätysmateriaalit ja ompeleminen. Työskentelyni rakentuu usein vaatteiden korjaukseen- ja muokkaukseen ja myös tekstiilitaiteeni sekä taideaktivismini rakentuu lähtökohtaisesti vain kierrätysmateriaaleille. Sen lisäksi että vanhan ja uuden estetiikan yhdistely esteettisesti viehättää, niin uskon että uuden luominen täytyisi lähtökohtaisesti rakentaa käyttämättömänä olevasta materiaalista, kun yhteiskuntamme pursuaa täysin käyttökelpista tavaraa. Esineet ja tavarat aika joskus jättää, mutta silloin onkin vain aika luoda niistä jotain uutta. Kiitos kierrätyskeskukset ja erityisesti teidän ilmaisosastot!

Tarkoituksenani ei ole vain esitellä omaa taiteellista työskentelyäni, vaan tuoda töiden kantamia argumentteja useampiin tiloihin keskustelunavauksina. Sen lisäksi toivon, että jotkin näyttelyn työt tarjoavat ajatuksia siitä kuinka paljon käsillä tekeminen ja luominen voi tukea ajatus- ja tunnetyötä <3